Upgrading Alppila – mietteitä kouluväkivallasta

Selvitetään ihan aluksi Alppila-gaten välikohtauksen tapahtumien kulku opetusviranomaisten virallisten asiakirjojen mukaan. Lainausmerkatut kohdat ovat suoria sitaatteja selostuksesta.


1. Oppilas A:lla oli huppu päässä
2. Opettaja pyysi oppilas A:ta ottamaan hupun päästä ja "uhkasi heittää tämän ulos ruokalasta, jos tämä ei tottele"
3. oppilas A poistui ruokalasta
4. tilannetta vierestä seurannut oppilas B aloittaa väittelyn opettajan kanssa tilanteesta
5. väittely jatkuu
6. opettaja yrittää ”saada oppilaan (B) poistumaan ruokalasta repimällä oppilasta vaatteista kohti ruokalan ovia ja työntämällä hänet seinää vasten sekä edelleen ovea vasten”
7. [VIDEO:] oven lähellä opettajan ja oppilas B:n välillä alkaa uusi sanaharkka
8. opettaja tönii oppilas B:n ulos ruokalasta. [/VIDEO]


Perusopetuslain pykälässä 36, johon opettaja vetoaa, puhutaan opetuksen häritsemisestä ja turvallisuuden vaarantamisesta. Kumpaankohan oppilas B tässä sitten on syyllistynyt?

Vastaus: ei kumpaankaan.

On varmasti sellaisia ääritilanteita, että opettajana esim. oppilaan kiinniottaminen voi tulla tarpeeseen (mihin myös laki antaa oikeuden), mutta fyysisen koskemattomuuden ihanteen täytyy olla tärkeä – sitähän koulussakin opetetaan – ja ottaen huomioon tässä ”tilanteen uhkavuus” ja ”vastarinnan vakavuus”, niin tämän opettajan fyysinen väkivalta tässä tilanteessa ei näyttäydy evidenssien valossa tarpeelliselta, kuten myös Opetusvirasto linjaa.

Pitäisikö opettajien olla sitten robotteja ja olivatko potkut kohtuullinen seuraamus?

No ei helvetissä.


Mutta unohdetaan Alppila ja jatketaan vähän vielä aiheesta ja sen vierestä yleisesti.


Ihmisoikeusaktivistitkin ovat jostain näkökulmasta huonosti käyttäytyviä. Minä sanoisin, että kannattaa ottaa huomioon myös muita näkökulmia. Tarkoitukseni ei ole nyt vähätellä oppilaiden vastuuta omista käyttäytymisistään, mutta totean silti, että oppilaiden syyttelyn sijaan koulu voisi instituutiomöhkäleenä kyllä katsoa syvästi peiliin ja miettiä, kuinka ajan tasalla se on. Tai myöntää, että koulussa työskentelee myös muodollisesti päteviä ihmisiä, jotka ovat kasvatusihanteissaan tai pedagogiikassaan ihan kuutamolla (esim. ne, joiden mielestä proaktiivinen fyysinen väkivalta on ok kasvatusmetodi).


Kuinka viisasta on oikeasti välittää oppilaille sellaista käyttäytymismallia, että fyysisen koskemattomuuden rikkominen on ihan ok tapa ratkaista tilanteita?

Mitä tämä kertoo koulun piilo-opetussuunnitelmasta ja koulusta instituutiona, jos se on todella perustavanlaatuinen ongelma koulussa, kun yksilö yrittää kasvaessaan ottaa vastuuta siitä, että missä paikassa hän haluaa olla?

Tarvitsevatko jotkut opettajat lisää fyysisiä toimintaoikeuksia siksi, että opettajat voittaisivat lisää ”eriä” esimerkiksi jonkinlaisessa opettajat vs. oppilaat -kasvatuspelissä?

Alppilassa opettaja taisi hävitä kyllä tämänkin erän.


Ja jos opettajien "erävoitot" kiinnostaa, niin nähdäkseni kannattaisi pikemminkin kaventaa kuin kasvattaa opettajan ja oppilaan välistä asymmetriaa. Saatetaan lähestyä jopa win-win-tilanteita.


Oikeudenmukaisuuden toteutumisen ja sääntöjen noudattamisen valvonnan koulussa voi sitä paitsi delogoida myös oppilaille. Kouluun voidaan perustaa lähes pelkästään oppilaista koostuva "oikeusistuin”, jonka tehtävä on tutkia koulussa tapahtuvat kiusaamistilanteet ja muut konfliktit, ja sen perusteella jakaa oikeutta ja vertaissovitella (ja toki siinä sivussa vastuuttaa oppilaita). Tämä on todellisuutta esimerkiksi maailman demokraattisissa kouluissa (video) ja Jyväskylässä Keltinmäen koulussa, ja näistä saadut kokemukset ovat hyvin kannustavia.


Sääntöjen noudattaminen voi tietysti olla erityisen mielenkiintoista, jos käy ns. voltairet:
"It is dangerous to be right in matters on which the established authorities are wrong."



- Nico Rissanen. Kirjoittaja on seonnut lopullisesti.